Syventävät opinnot
perjantai 23. marraskuuta 2018
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
DYSTONIA
DYSTONIA
Tulit
kuin sumu suonreunalta
olit
sinne kerääntynyt
jo
vuosien varrella, huomaamatta.
Sitten
kiedoit minut näkymättömään vaippaasi,
kipusitko
niskaa pitkin vai
olivatko
silmäluomet herkemmät,
entä
käsi, olkapää
jalka,
selkä,
reittisi
arvaamaton.
En
sinua tunnistanut, mutta tunsin
ennallaan
en ole, mitä tämä on?
Eikä
viisaammatkaan heti,
näkymätön
ei näy, vaikea uskoa
jos
ei edes tiedä
tämän
sairauden nimeä.
Toivon
tiedon vihdoinkin
avaavan
aukon sumun läpi,
antavan
mahdollisuuden
paremmista
hetkistä,
-
eteenpäin.
SINÄ AAMUNA
Sinä
aamuna
oli
lähdetty
läheltä
ja kaukaa
vaivoja
ajattelematta
kevään kiireet
unohtaen.
Lähdetty etsimään
jos löytyisi toinen
ihminen
joka tuntisi taisteluni
tietäisi tuskani,
kipuni, kireydet
kaikesta kertomatta
tai että juuri hänelle
olisi niin helppo
puhua,
purkaa omaa kuormaani,
ymmärtävälle.
Ja se matka kannatti –
sillä taistelijat
tapasin
sitkeämmät kuin
kuivinkaan kataja
ja kuitenkin sisällä
pursuava elämän ilo,
kellä kukista,
ystävistä, käden taidoista,
metsästä, vanhasta
talosta, läheisistä.
Ja tämän kaiken, tuskan
ja ilon, koetut hetket
olivat nämä ihmiset
valmiit jakamaan
ilmaiseksi antamaan,
kotiin vietäväksi
-
kaiken
sain
onneni arpajaisissa. 11.5.2011
SISÄLTÄ LÄMMIN
SISÄLTÄ
LÄMMIN
Tämä
nahistuva, tutiseva kuoreni
tehnyt
pitkän matkan, lyhyessä ajassa
päivistä
jolloin
työ ei ollut työtä
vaan
ilo aikaansaamisesta,
kirkkaista
ikkunoista
kukoistavaan
puutarhaan
ja
kaikki kokoukset päälle,
uudet
puserot, viitat, villasukat jokaiselle
joulupaketteihin
ja leivonnaisten tuoksu.
Linja-autossa
nuori mies kysyy:
onko
kaikki hyvin?
Näkee
takaa pään tärinän,
hartioiden
kireyden.
Yritän
hymyillen selittää,
olen
tällainen - ei ole mitään hätää
kassin
pohjalta kaivan, annan
uusimman
pienen esitteen, selityksen
miksi
näin.
Huolehtijoita
on.
JÄHMETTYNYT
Peilistä katsoo
kuin vieraalla maalla
ilmeetön patsas,
jäykistynyt, veistetty.
Sairaus ei hyytänyt hymyäni
- nyt botoxit leukaperiin.
Surulla katson tuota patsasta
puhtaasta peilistä.
Ensimmäisen kerran
itseni kadottaneena
- hymytön -
patsaaksi jähmettynyt.
19.1.2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)