sunnuntai 18. marraskuuta 2018

DYSTONIA













  

                      DYSTONIA


                      Tulit kuin sumu suonreunalta
                      olit sinne kerääntynyt
                      jo vuosien varrella, huomaamatta.
                      Sitten kiedoit minut näkymättömään vaippaasi,
                      kipusitko niskaa pitkin vai
                      olivatko silmäluomet herkemmät,
                      entä käsi, olkapää
                      jalka, selkä,
                      reittisi arvaamaton.

                      En sinua tunnistanut, mutta tunsin
                      ennallaan en ole, mitä tämä on?
                      Eikä viisaammatkaan heti,
                      näkymätön ei näy, vaikea uskoa
                      jos ei edes tiedä
                      tämän sairauden nimeä.

                      Toivon tiedon vihdoinkin
                      avaavan aukon sumun läpi,
                      antavan mahdollisuuden
                      paremmista hetkistä,
                      - eteenpäin.    
                                     


                      

                                                                              

                                                           
                                                                                                                         


                     
                                                            
                                                                                          2010   




SINÄ AAMUNA




                    Sinä aamuna
                    oli lähdetty
                    läheltä ja kaukaa
                    vaivoja ajattelematta
                    kevään kiireet unohtaen.

Lähdetty etsimään
jos löytyisi toinen ihminen
joka tuntisi taisteluni
tietäisi tuskani, kipuni, kireydet
kaikesta kertomatta
tai että juuri hänelle
olisi niin helppo puhua,
purkaa omaa kuormaani, ymmärtävälle.

Ja se matka kannatti –
sillä taistelijat tapasin
sitkeämmät kuin kuivinkaan kataja
ja kuitenkin sisällä
pursuava elämän ilo,
kellä kukista, ystävistä, käden taidoista,
metsästä, vanhasta talosta, läheisistä.

Ja tämän kaiken, tuskan ja ilon, koetut hetket
olivat nämä ihmiset valmiit jakamaan
ilmaiseksi antamaan, kotiin vietäväksi
-        kaiken sain
onneni arpajaisissa.                           11.5.2011

                     

                     
                                                   

SISÄLTÄ LÄMMIN






                      SISÄLTÄ LÄMMIN


                      Tämä nahistuva, tutiseva kuoreni
                      tehnyt pitkän matkan, lyhyessä ajassa
                      päivistä
                      jolloin työ ei ollut työtä
                      vaan ilo aikaansaamisesta,
                      kirkkaista ikkunoista
                      kukoistavaan puutarhaan
                      ja kaikki kokoukset päälle,
                      uudet puserot, viitat, villasukat jokaiselle
                      joulupaketteihin ja leivonnaisten tuoksu.

                      Linja-autossa nuori mies kysyy:
                      onko kaikki hyvin?
                      Näkee takaa pään tärinän,
                      hartioiden kireyden.
                      Yritän hymyillen selittää,
                      olen tällainen - ei ole mitään hätää
                      kassin pohjalta kaivan, annan
                      uusimman pienen esitteen, selityksen
                      miksi näin.
                      Huolehtijoita on.

                      

                                                                                                                    22.4.2013


                                                                                 
                   

JÄHMETTYNYT







                   Peilistä katsoo
                   kuin vieraalla maalla
                   ilmeetön patsas,
                   jäykistynyt, veistetty.


                  Sairaus ei hyytänyt hymyäni
                  - nyt botoxit leukaperiin.

                 Surulla katson tuota patsasta
                 puhtaasta peilistä.

                Ensimmäisen kerran
                itseni kadottaneena
                   - hymytön -
                patsaaksi  jähmettynyt.


                                                                                 

                                                                                                       19.1.2014