Dystoniani
voi miten olet valpas.
Jo ennen aamun valkenemista
aavistat hengityksestäni
- uni ei enää syvää
ja aloitat urakat;
jäykistät niskan vasemmalta syväksi
vetoköydeksi
lempparisi
vasen hauis aloittaa bodariharjoitukset
tietämättä,
mihin kisoihin menossa
nyt jo voittanut tämän yön unet
tutisuttanut päätä hampaita purren.
Kokeilen oikealle kyljelle,
takaisin vasemmalle
kädelle ei löydy paikkaa,
kokeile selällään, onhan sinulla tyynyjä,
tue niskaa pötköllä, vaihda tukityynyyn
- mitkä vaatimukset
tähän hetkeen taltuttavat
tai edes
lievittäisivät
vaativaa petoa sisälläni.
Luovutettava,
sängynreunalle
itkun tuherruksen jälkeen,
en tätä aina itke, parempi nousta
katsoa
ulos katuvalojen heijastuksessa.
Yöllä nurmikoille valkea kerros, nyt lätäkköön
pisaroita,
älä itke
jalkasi
kantavat vielä
puuroon ryynejä alalaatikossa,
ulkoa jo työn äänet lumia harjaavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti