Niskan nykinä ei ollut pehmeää
aaltoa,
vaan sahalaitaista liikettä
puolelta toiselle
jatkuen, jatkuen
tyynyillä, selällään, lämpöä
niskaan,
piikkimatto
alle, kipein käsi sohvan reunan yli
- jostain uni asettui, pysäytti
tutinan.
Herätys kippasi nurin yön antaman
levon,
herätti heti arkeen,
dystonia ei unohda sinua koskaan.
- Ja nämä olivat vasta alaluokilla,
syventävät opinnot taudista alkamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti