VALITTU

VALITTU

Olenko avaralla pihalla, keväisellä jäällä

pimeydessä, ehkä jään äänetön ääni

heinän kahina keveän tuulen viestissä

ainut tehtäväni kuunnella

hiljaisuutta – itseäni.

Missään ei näy polkua jonka valitsin

päämäärää ei luvattu

silti matkalle kelpasin

normeihin yli-ikäinen, oireet puhuivat puolestani

kysymättä

jatkuva tärinä, pään nykinä, sulkeutuvat silmät

niskan vetoa väkisin taakse, vasemmalle

kivuista muistuttaen, siedänkö, ovatko tuskanrajat ylittyneet

vieläkö lääkettä, doupattu

joka soluun avuksi annettu,

kauhistelen miten pääsen eroon, haluan.

Siksi seison tässä,

hiljaisuuden sisällä, tähtiä jos niska taipuu

-        ovatko lohtuni

ainut vilkkuva valo

avaruus ympärillä,

kukaan ei tiedä

polkuni päätä

  -   sen valitsen.                  12.4.2018