Sinä
aamuna
oli
lähdetty
läheltä
ja kaukaa
vaivoja
ajattelematta
kevään kiireet
unohtaen.
Lähdetty etsimään
jos löytyisi toinen
ihminen
joka tuntisi taisteluni
tietäisi tuskani,
kipuni, kireydet
kaikesta kertomatta
tai että juuri hänelle
olisi niin helppo
puhua,
purkaa omaa kuormaani,
ymmärtävälle.
Ja se matka kannatti –
sillä taistelijat
tapasin
sitkeämmät kuin
kuivinkaan kataja
ja kuitenkin sisällä
pursuava elämän ilo,
kellä kukista,
ystävistä, käden taidoista,
metsästä, vanhasta
talosta, läheisistä.
Ja tämän kaiken, tuskan
ja ilon, koetut hetket
olivat nämä ihmiset
valmiit jakamaan
ilmaiseksi antamaan,
kotiin vietäväksi
-
kaiken
sain
onneni arpajaisissa. 11.5.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti