AKVAARIO
Kolmen- viiden yön jälkeen
järvenpohjaa voi katsoa akvaariona,
heinät, vilahtavia sinttejä,jököttääkö kolkattavaksi pienehkö
made.
Kuin mahallaan olisin, katson kuvastimesta mitä muistan,
vikkeläliikkeisen naisen, viemässä, hakemassa omia tärkeitä
touhujaan
tarkkaavaisena ompeluksen äärellä, miten tuo kohta tehtävä,
sovitan välillä,
itselleni en juuri koskaan.
Nautinto kaivaa maata, kitkeä, istuttaa
keväällä kiertää joka aamu kierros, mitä noussut, aah tuokin.
Tai keskittyä kirjan maailmaan, katseen pysyessä rivillään,
juonen imaistua matkaansa, vielä.
Konsertissa äänien tulva tajunnan läpi tai tanssi joka
herätti joka solun, liikkumaan,
sanaton puhe kahden ihmisen välillä, tunsin, ehkä osasin sitä
kieltä
-luokalle jäänyt, reputtanut, joskus.
Yksikin kukka tarjosi täyden riemun, kauneudelle ei mittaa,
vaan iloa jokaisesta.
Nyt akvaarioon katson, toisin päin jäykin käsin joka kirjain
etsittävä katseen harhaillessa
pään nykinän tahtiin, suun mutrutessa, hampaita purren.
Tänään kävelin talutettuna, mikä raikkaus tämän lokerossa
asumisen jälkeen - ylellistä.
Ompelut ommeltu,
matkat tehty, kuvia Ylläksen laduilta, ruskapoluilta, meren kohinan kuulleena,
aalloilla uinut.
Uimalaan en voi mennä, en näe näiden väsyneiden luomien läpi,
talitintti lauloi kevättä,
omaani odotan kirurginkäden ihmeenä –
muuta valoa ei tähän iltaan
ja jäät, paksun lumen peitossa.
9.2.2018 klo22.19
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti