DYSTONIA
Tulit
kuin sumu suonreunalta
olit
sinne kerääntynyt
jo
vuosien varrella, huomaamatta.
Sitten
kiedoit minut näkymättömään vaippaasi,
kipusitko
niskaa pitkin vai
olivatko
silmäluomet herkemmät,
entä
käsi, olkapää
jalka,
selkä,
reittisi
arvaamaton.
En
sinua tunnistanut, mutta tunsin
ennallaan
en ole, mitä tämä on?
Eikä
viisaammatkaan heti,
näkymätön
ei näy, vaikea uskoa
jos
ei edes tiedä
tämän
sairauden nimeä.
Toivon
tiedon vihdoinkin
avaavan
aukon sumun läpi,
antavan
mahdollisuuden
paremmista
hetkistä,
-
eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti